SANANEN KIRJOITTAMISESTA SEN ITSENSÄ VUOKSI
Kirja-ala on koventunut. Kustantamoiden kynnys on korottunut, julkaisuvaakakuppi kallistunut toiseen suuntaan. Kustantamot ovat perinteisesti olleet tasokkaan kirjallisuuden portinvartijoita, jotka ovat huolehtineet kansalliskielemme säilymisestä ja kehityksestä. Näinä aikoina niiden painopiste on yhä enemmän kallistunut siihen, että ne keskittyvät tuottamaan voittoa, joskus kaunokirjallisuuden kustannuksella. Jotkut pienkustantamot julkaisevat ilahduttavan jääräpäisesti laatu edellä – niin kauan kun pysyvät pystyssä. Laatu on toki laatua, mutta tekstin myyvyys tuntuu vaikuttavan yhä enemmän. Jopa pitkän linjan ansiokkaat rivikirjailijat saavat nykyisin hylsyjä, kun taas julkkis vaikuttaa saavan teoksensa kirjakauppaan tekstin tasosta riippumatta. Kustantamon kassakoneen kilinä ratkaisee.
Vastauksena kirja-alan koventumiseen omakustanteiden määrä on noussut – ja niiden laatu kohentunut. Suomen Kirjailijaliitossakin on omakustanteiden tekijöitä. Kirjoittava ihminen kun kirjoittaa, koska siihen on palo. Kirjailija Hannu Mäkelä, joka on julkaissut yli sata eri tekstilajeja edustavaa teosta, on todennut (Kotiliesi, 19/2021), että ehkä tulee aika, jolloin hänen kirjojaan ei haluta kustantaa. Silloin hän aikoo julkaista ne itse sähköisessä muodossa. ”Se ajatus pitää minua hengissä.”
Tavoitteellinen kirjoittaminen on kirjoittamista ilman palkintoja, mainetta tai jopa kustantamojulkaisuja. Kaunokirjallisuus ei ole, eikä voi olla, pelkästään kustannussopimuksen saamista ja kansainvälisen best sellerin kirjoittamista, vaan oman äänen etsimistä. Sitä, että haluaa sanoa jotain siitä todellisuudesta, jossa elää, ja tavalla, joka koskettaa lukijoita. Genrellä ei ole tähän merkittävää osaa eikä arpaa. Viihde, spefi, dekkari, aikalaisromaani – kirja on ensisijaisesti kaunokirjallisuutta, vasta sitten lajinsa edustaja.
Monen muun tavoin minäkään en ole pöytälaatikkoon kirjoittaja. Haluan vaikuttaa, saada ihmisiä ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, hakemaan omaa harkittua mielipidettään ja jäsentämään tätä yhä hullummaksi käyvää maailmaa. Olen tehnyt sitä aiemmin kouluttajana ja työnohjaajana, ja kirjailijuus on nyt samaa jatkumoa. Joten kirjoitan. Tällä kertaa tässä uudessa blogissani.
Kommentit
Lähetä kommentti