Reunamerkintöjä

Kirjailija innostuneena uudesta blogistaan.  (Valokuva: Saana Rossi, joka ei osaa ottaa minusta vakavia kuvia.)   Kirja-ala on koventunut. Kustantamoiden kynnys on korottunut, julkaisuvaakakuppi kallistunut toiseen suuntaan. Kustantamot ovat perinteisesti olleet tasokkaan kirjallisuuden portinvartijoita, jotka ovat huolehtineet kansalliskielemme säilymisestä ja kehityksestä. Näinä aikoina niiden painopiste on yhä enemmän kallistunut siihen, että ne keskittyvät tuottamaan voittoa, joskus kaunokirjallisuuden  kustannuksella. Jotkut pienkustantamot julkaisevat ilahduttavan jääräpäisesti laatu edellä – niin kauan kun pysyvät pystyssä. Laatu on toki laatua, mutta tekstin myyvyys tuntuu vaikuttavan yhä enemmän. Jopa pitkän linjan ansiokkaat rivikirjailijat saavat nykyisin hylsyjä, kun taas julkkis vaikuttaa saavan teoksensa kirjakauppaan tekstin tasosta riippumatta. Kustantamon kassakoneen kilinä ratkaisee. Vastauksena kirja-alan koventumiseen omakustanteiden määrä on noussut...