Reunamerkintöjä

Novelli mielletään monesti välipalalukemistoksi. Sen lukeminen ei vie päiväkausia, joten kirjailija on taatusti sepittänyt tarinan lukuajassa, korkeintaan parissa tunnissa. Kirjoittajienkin kuulee vähättelevän novelleja porttina pitkään tekstiin. Tämä ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Alice Munro , joka voitti novelleillaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2013, huomautti, että novellit eivät ole sormiharjoittelua romaania varten. Mark Twain on lohkaissut: ”Pyydän anteeksi kirjeen pituutta. Minulla ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyttä.” Lydia Davis puolestaan kirjoittaa flash fictionia, muutaman virkkeen pituisia novelleja, jotka Aune-täti sivuuttaa kommentilla ”eiväthän ne ole edes kunnon tarinoita”. Kuitenkin ne painivat samassa sarjassa kuin runot ja aforismit, nuo kaunokirjallisuuden vapaasukeltajat. Tai kuin tiivistetyt kirjoitusohjeet ja buddhalaiset koanit: Näytä, älä kerro. Polku on tässä kaiken aikaa, jalkojesi alla.   Kiteytykset koetaan usein epämää...