HYLSYJÄ JA PALAUTTEITA
”En voi lukea novelliasi, koska siinä on pieniä koiria. Inhoan pieniä koiria.”
”Mahtaako jännäri edes olla sinun lajisi?”
”Novellisi ansaitsevat julkaisun, mutta pienkustantajana en uskalla ottaa myyntiriskiä. Toivottavasti joku isompi firma hyväksyy ne.”
Palaute, jollainen hylsykin on, tulee eri muodoissa. Normihylsy kustantamolta on monille tuttu yhden virkkeen toteamus, ettei käsikirjoitus sovi kustannusohjelmaan. Alussa sain vallan sellaisia. Työstin tekstiä. Seurauksena oli sarja hylsyjä, jotka sisälsivät rohkaisun sanoja, mutta eivät palautetta. Ei kun hakemaan sitä kursseilta ja arvostelupalveluilta ja vimmaisesti muokkaamaan tarinoita. Seuraava kustantamokierros tuotti pienoisia palautteita ja pyyntöjä lähettää teksti editoituna. Tai seuraava käsikirjoitus. Novellikokoelman viimeisellä kierroksella tuli pienkustantajalta ihana palaute, tuo kolmas alussa siteeraamani. Hänen toiveensa sitten toteutui, ja esikoiseni Eilispäivä ei kuole sai sopimuksen. Pian sen jälkeen allekirjoitin sopparin jännäristäni Kovalla kädellä. Olin hionut sitä melko tavalla lajiepäilyhylsyn jälkeen. Se tosin vaati ensin uskon palauttamista omaan kirjoittamiseen.
Hylkäyskirjeet siis muokkaantuivat sitä mukaa, kun minä muokkasin kässäriä. Paitsi niiden kustantamojen hylsyt, jotka eivät koskaan vastanneet. Menikö teksti perille? Vai suoraan roskapostiin? Jäikö se roikkumaan kyberavaruuteen? Missä minun vauvani on! Normaaleissa ihmissuhteissa vastaamattomuus, ghostaaminen, katsotaan huonoksi käytökseksi. Miksei myös kustantaja-kirjoittaja-suhteessa. Kirjoittaminen on kuitenkin sitkeyslaji, jossa ei passaa happamoitua hylsysateessa tai sen puutteessa.
Minusta on järkeenkäypää, että kustantajat eivät pääsääntöisesti anna palautetta hylsykirjeissä. Kustantamoissa käsikirjoituksesta luetaan ehkä 10-30 sivua. Jo alkusivuilta paljastuu, onko tekstissä lupausta vai ei. Perusteellista ja kokonaisvaltaista (lue: ammatillista) palautetta on paha antaa muutaman kymmenen sivun perusteella. Kuitenkin painavampi syy on todennäköisesti tämä: koosta riippuen kustantamoihin tulee vuosittain satoja – tuhatkunta kässäriä. Jos ne luettaisiin ja niistä annettaisiin paneutunut palaute, ei ehdittäisi toimittaa ja julkaista kirjoja. Yksityiskohtaista ja monisyistä palautetta saa erilaisista arvostelupalveluista.
Olen säästänyt kursseilta ja kustantamoilta vuosien mittaan saamani palautteet, vaikka ne olisivat ensialkuun tuntuneet kryptisiltä tai asiaan kuulumattomilta. Monia olen ymmärtänyt vasta sitä mukaa, kun tietämykseni kirjoittamisesta on lisääntynyt. Olen jopa ollut kiitollinen, että jotain tekelettä ei ole julkaistu.
Ainoastaan pieni koira -palaute ei ole koskaan avautunut minulle. Sain sen toiselta kirjoittajalta kirjoituskurssilla vuonna 2012. (Kustantamon palautteena se olisi hillitön, monessa mielessä.) Lukijalla on oikeus hylätä tai hyväksyä teksti millä syyllä tahansa. Mutta olisiko tarina sittenkään kaunokirjallisesti eheämpi, jos siinä laukkaisi tanskandoggeja?
Tästä ja muistakin asioista lisää syksyllä 2024 ilmestyvässä kirjassani:
LUKKO SULAA – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle
Ennakkotilaus kustantajan verkkokaupassa, niin kirja postitetaan sinulle heti sen tultua painosta: https://holvi.com/shop/tyrvaanpryki/product/007d902cde63efbc4679c92339b460e3/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR3TbfSS_IzLnN8q-uXbJkdhUChTWboyy-3J2NAC7TIpud_xSMg2zjO2H-A_aem_AY12dVhQggM7dxgd4Tb6V1KvCbfJBxZHkG1jA0WCnoqr0kDCnnn2_jXgVSy7nyVy9HL9Dgc4e351Q7MqNyspMMYA
Kommentit
Lähetä kommentti