Reunamerkintöjä

    Näyttelijät puhuvat metodinäyttelemisestä, jossa hyödynnetään omia tunteita ja muistoja roolissa.   Kirjoittajakin voi työstää  synkkiä ja väkivaltaisia puoliaan (joita meillä kaikilla on kunniallisen ulkokuoren alla) ja siten haalia rakennusaineksia  pahiksensa ajatuksia ja käytöstä varten. Taustatyötä varten ei siis tarvitse tehdä kuutamokeikkaa sivutoimisena rikollisena, vaan riittää kun reflektoi oman kokemuksen herättämiä tunteita ja liikemuistoja . Kun pitkässä kassajonossa etumaisen asiakkaan omenien punnitus on jäänyt tekemättä ja kassa häipyy ”ikuisiksi ajoiksi” hedelmäosastolle, kiireisen kirjoittaja-jonottajan mielessä kiehuu. Sen tunteen avulla voi pujahtaa pahiksen nahkoihin. Mitä pimeitä fantasioita ja kolkkoja tunteita käy mielessä vuoroaan odotellessa? Missä kehonosassa tunteet tuntuvat, miten ne näkyvät ulospäin muille ihmisille ja jos eivät, miten se tapahtuu? Nämä tunteet, kehonkielen ja teot voi siirtää sanoiksi ja toiminnaksi tekstiin. (Omenien punnituks