Reunamerkintöjä

  Mikä kustantamo? Kannattaa mennä Suomen Kustannusyhdistyksen jäsensivulle, jolla on noin sata jäsentä. Sieltä selviää kustantamojen julkaisulinja, ts. mitä kustantavat, ja yhteystiedot (linkki alhaalla). Taustatyö kustantamoista kuuluu kirjoittajan työhön. Huom. kaikki kustantamot eivät ole yhdistyksessä.   Yleensä kaikille isoille – WSOY, Otava, Gummerus, Tammi, S&S – kannattaa lähettää. Ne julkaisevat melkein kaikkia genrejä. Jos käsikirjoituksesi on tiettyä genreä, on hyvä poimia listasta sitä genreä julkaisevat pienet ja keskisuuret kustantamot.   Kustantamokierrokset Kustantamot voi priorisoida sen mukaan, kenelle haluaa ja kuka julkaisee tyylisiäsi kirjoja. Kustantamokierroksia voi olla monia. Laittaisin ensimmäisellä kierroksella yhtä aikaa isoille taloille ja ensimmäisille 5-6 kustantamolle. Isot talot on hyvä kokeilla heti, vaikka etenkin tuntemattomalle kirjoittajalle ne ovat epätodennäköisimmät.   Lähetä 5-6 kustantamolle kerrallaan. Kun aikaa on kul...

  Sanotaan, että tarina haluaa tulla kirjoitetuksi. Se voi olla intuitiivista kirjoittamista, tekstin suoltamista vahvan idean vallassa. Tällöin flow’kin iskee helpommin ja saattaa kantaa aina kässärin loppuun asti. Myös systemaattinen, tarkoin suunniteltu ja jopa allakoitu kirjoittaminen sisältää intuitiivista kirjoittamista. Vaikka puitteet ja tarina ovat selvät, kertomukseen hiipivät yksittäiset juonenkäänteet tai hahmon yllättävä käytös (henkilöt heittäytyvät joskus hyvin arvaamattomiksi) voivat kääntää tekstin uusille urille. Jos silloin pitää tiukasti kiinni suunnitelmasta, kirjoituksesta tuppaa tulemaan puisevaa.   Idea usein siivittää pitkälle, mutta jossain vaiheessa pitää suunnitellakin. Näin käy esimerkiksi silloin, kun teksti jumittaa. Silloin pitää vain keksiä, miten edistää juonta. Olin itse tukossa Kovalla kädellä -jännärini kanssa enkä tiennyt mitä tehdä. Pallottelin asiaa Tapani Baggen kanssa. Hän ehdotti tuhopolttoa. Kässäriin, luonnollisesti. Tutkailin...

    Kirjassani LUKKO SULAA – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle oli alun perin luku kirja- ja kustannusalan termeistä, joka jäi pois viimeisestä versiosta. Yleisön pyynnöstä tässä niitä termejä on alkaen aakkosellisesti editoinnista ja päättyen täyskustanteeseen.     EDITOINTI Editointi, muokkaus, hiominen, työstäminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kirjoittaja tarkistaa lauserakenteita, vaihtaa hankalia lauseenvastikkeita sivulauseisiin, poistaa turhia sana- ja asiatoistoja, korjaa persoonapronominien viittaussuhteita, nitistää tilkesanoja, parantaa kuvausta, asettaa repliikkimerkinnät ja johtolauseet oikein ja niin edelleen.     Hän pyrkii myös korjaamaan tekstin rakennetta, jännitettä, dialogin sujuvuutta, tapahtumien loogisuutta ja hahmojen uskottavuutta. Hän tappaa kullannuppujaan oikealta ja vasemmalta ja ylipäätään koettaa luoda tekstistä ehjää luettavaa.    Ongelmana on, että kirjoittaja on yleensä omal...

    Muutama vuosi sitten eräs novellini julkaistiin lehdessä vain parin sanan muutoksella. Olin kauhistunut ja pettynyt. Tiesin olevani sokea tekstilleni. Se oli toki mukiinmenevä, jopa hyvä (olihan se hyväksytty julkaistavaksi), mutta ei täydellinen. Olin odottanut ammatti-ihmisen arviota. Hän näkisi tekstin etäältä, osaisi poimia siihen piiloutuneet vihjeet teeman vahvistamiseksi, tekisi kehitysehdotuksia tarinan syventämiseksi ja tiivistämiseksi, kyseenalaistaisi mahdollisia puutteita rakenteessa, juonen logiikassa ja hahmojen uskottavuudessa. Mitään tällaista ei tapahtunut. Vain kaksi sanaa korvattiin synonyymillä, mentiin pinnallisella kielihuollolla.   Kustannustoimitus parantaa tekstiä nostamalla esiin sen potentiaalia. Sen, mille kirjoittaja tekstiä pitkään puurrettuaan on jo sokea. Editointi on olennainen osa kirjoittamista, ei pakollinen paha. Kustilla ja kirjailijalla on sama tavoite: tehdä tekstistä paras mahdollinen.   Hyvä kusti-kirjailijasuhde on tasav...