TARKOIN SUUNNITELTU VAI INTUITIIVISESTI KIRJOITETTU?
Sanotaan, että tarina haluaa tulla kirjoitetuksi. Se voi olla intuitiivista kirjoittamista, tekstin suoltamista vahvan idean vallassa. Tällöin flow’kin iskee helpommin ja saattaa kantaa aina kässärin loppuun asti. Myös systemaattinen, tarkoin suunniteltu ja jopa allakoitu kirjoittaminen sisältää intuitiivista kirjoittamista. Vaikka puitteet ja tarina ovat selvät, kertomukseen hiipivät yksittäiset juonenkäänteet tai hahmon yllättävä käytös (henkilöt heittäytyvät joskus hyvin arvaamattomiksi) voivat kääntää tekstin uusille urille. Jos silloin pitää tiukasti kiinni suunnitelmasta, kirjoituksesta tuppaa tulemaan puisevaa.
Idea usein siivittää pitkälle, mutta jossain vaiheessa pitää suunnitellakin. Näin käy esimerkiksi silloin, kun teksti jumittaa. Silloin pitää vain keksiä, miten edistää juonta. Olin itse tukossa Kovalla kädellä -jännärini kanssa enkä tiennyt mitä tehdä. Pallottelin asiaa Tapani Baggen kanssa. Hän ehdotti tuhopolttoa. Kässäriin, luonnollisesti. Tutkailin ideaa ja sehän sopi kuin nyrkki nenään. (Pahoittelen jännärimäistä sanavalintaa.) Tuikkasin mummon rintamamiestalon tuleen, ja tarina eteni vauhdilla.
Lisäksi on vielä editointi, tarkistus että kaikki on loogista, uskottavaa ja temaattista. Ensimmäisessä versiossa, etenkään intuitiivisesti kirjoitetussa, tematiikka ei välttämättä ole tekijälle selkeä. Jos tällöin pitää tiukasti kiinni intuition sanelemista ensimmäisistä sanoista ja lauserakenteista, kirjoitus on helposti löysää, fokusoimatonta. Pätevä esilukija tai viimeistään kustannustoimittaja mainitsee asiasta. Olen usein huomannut, että vaikka tarinan idea on minulle kirkas alusta lähtien, teema valkenee vasta, kun olen aikani tuottanut tekstiä. Niinpä editoin ja saatan kirjoittaa kokonaan uusia versioita. Lopulta idea ja teema kättelevät toisiaan ja muodostavat jännitettä, draaman kaarta ylläpitävän ehjän kokonaisuuden.
Kirjoitan sekä intuitiivisesti että systemaattisesti kuten varmaan moni kirjailija. Joskus idea vie täysin mukanaan (etenkin novelleissa tai esseissä), toisinaan suunnittelen ja taustoitan enemmän (romaani, ehdottomasti), ja lopuksi tulee aina huolellinen editointi. Joka on mitä suunnitelmallisinta hommaa ja sisältää monia kierroksia. Tekstin muokkaaminen on puolet kirjoittamista. Tätäkin tekstipurskahdusta olen muokannut jo toistakymmentä kertaa.
Aina Bergroth Hesarissa 14.9.2025 kertoo osuvasti kirjastaan Erojen kirja: Keskeneräinen teksti on olio, jolla on oma logiikkansa. "Kirjailijan tehtävä on selvittää se." Bergroth sanoo teoksessaan olevan kohtia, jotka kirjautuivat kuin itsestään ja kohtia, joita hän kirjoitti uusiksi kymmeniä kertoja. "Minun täytyi kokeilla, minkälaiset lauseet kelpaavat teokselle, minkälaisia lauseita tämä teos sietää. Ja ovatko ne sellaisia, että minäkin voin elää niiden kanssa."
Tekeepä kirjan osittain tai kokonaan intuition ohjaamana tai tarkan suunnitelman perusteella, editointi on aina edessä. Uutta tarinaa kirjoittaessa on hyvä pitää mielessä nämä:
1) Ensimmäisen version viimeinen piste ei ole piste kässärin kirjoittamiselle.
2) Anna itsellesi lupa vain kirjoittaa. Nyt ei ole aika juuttua lillukanvarsiin, sanojen, lauseiden ja oikeakielisyyden pilkuntarkkaan hiontaan. Ensin tulee tuottaa tekstiä, jotta on mitä editoida.
3) Inspiraatiota ei kannata odotella. Täytyy vain laittaa perse penkkiin ja kirjoittaa, tuleepa teksti tuosta vain tai vaivalla.
Tästä ja muista kirjoittamisaiheista voi lukea kirjastani LUKKO SULAA – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle.
Kirjaa voi tilata minulta hintaan 20 euroa + postituskulut s-postiosoitteesta
tai Facebookin messenger-viestinä. Facebookin löytää nimelläni Liisa Näsi.
Kommentit
Lähetä kommentti