TERMIT HALTUUN!

  

Kirjassani LUKKO SULAA – Työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle oli alun perin luku kirja- ja kustannusalan termeistä, joka jäi pois viimeisestä versiosta. Yleisön pyynnöstä tässä niitä termejä on alkaen aakkosellisesti editoinnista ja päättyen täyskustanteeseen.

 

 

EDITOINTI

Editointi, muokkaus, hiominen, työstäminen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kirjoittaja tarkistaa lauserakenteita, vaihtaa hankalia lauseenvastikkeita sivulauseisiin, poistaa turhia sana- ja asiatoistoja, korjaa persoonapronominien viittaussuhteita, nitistää tilkesanoja, parantaa kuvausta, asettaa repliikkimerkinnät ja johtolauseet oikein ja niin edelleen. Hän pyrkii myös korjaamaan tekstin rakennetta, jännitettä, dialogin sujuvuutta, tapahtumien loogisuutta ja hahmojen uskottavuutta. Hän tappaa kullannuppujaan oikealta ja vasemmalta ja ylipäätään koettaa luoda tekstistä ehjää luettavaa. Ongelmana on, että kirjoittaja on yleensä omalle tekstilleen sokea. Apuun tulevat esilukijat ja arvostelupalvelut, joiden palautteiden perusteella kirjoittaja voi työstää tekstiään lisää.

 

KIRJA VAI KÄSIKIRJOITUS

Kirjoittaja tarjoaa kustantamoon käsikirjoitusta. Sitä kutsutaan kirjaksi vasta, kun se on julkaistu painettuna tai digitaalisessa muodossa.

 

KUSTANNUSTOIMITUS

Harva, jos yksikään, kirjailija tuottaa julkaisuvalmista tekstiä. Kustannussopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kirjailijalle määrätään kustannustoimittaja. Tekstiä etäältä ja eri näkökulmista tarkasteleva kustannustoimittaja on kirjan viimeistelyssä kullanarvoinen.

Kustantamon kuukausipalkkainen toimittaja voi avittaa kirjailijaa myös seuraavan teoksen kirjoittamisprosessin aikana. Talon ulkopuolinen free lancer -toimittaja kehittää vain sopimuksen saanutta kirjaa. Muusta työstä hänelle ei makseta. Jos kirjailija on tyytyväinen free lanceriin, hän voi ehdottaa tätä seuraavankin kirjan kustiksi.

Kustannustoimitus ei ole vain kirjoitusvirheiden korjaamista ja pilkun paikoilleen panemista. Kustannustoimitus pyrkii tekemään käsikirjoituksesta eheän, helppolukuisen, loogisen ja myyvän. Kirjan asemointi markkinoille on olennaista. Kaikki osapuolet haluavat teoksen myyvän hyvin. Aikataulu kuitenkin määrittää, miten paljon voidaan käyttää aikaa sisällön tai esitystavan tarkasteluun vai mennäänkö enimmäkseen kielenhuollolla. Toimituskierroksia on yleensä useita: ensin suuret linjat, rakenne, tematiikka ja hahmot, lopulta pienet yksityiskohdat ja ehkä jopa oikoluku erikseen. Kirjailija korjaa – tai on korjaamatta – tekstiä palautteen mukaan kierros kierrokselta. Koko prosessi vie useasta kuukaudesta vuoteen ja sen yli. Pienkustantamojen aikataulu on yleensä nopeampi.

 

KUSTANTAMINEN JA KUSTANTAMO

Perinteisesti kustantaminen tarkoittaa, että kustantamo kustantaa eli maksaa kirjan, täyskustanteen, julkaisemisen. Se kantaa kaiken taloudellisen riskin teoksen julkaisemisesta. Kirjailija ei maksa mitään missään muodossa, vaan rahaliikenne kulkee ainoastaan kustantamolta kirjailijalle.

Kustannussopimuksen nimellä tarjotaan sopimuksia, joissa on oikeasti kyse puolikustanteesta tai jopa vain kirjan painamisesta. Jos kirjailijan edellytetään millään tapaa osallistuvan kirjansa rahoittamiseen, kyseessä ei ole perinteinen kustannussopimus, vaan palvelu/puolikustanne. Omakustanteessa kirjailija luonnollisesti hoitaa ja maksaa kaiken itse.

Kustantamo hoitaa täyskustanteen kustannustoimituksen, maksaa graafikolle kansikuvan tekemisestä, taittajalle tekstin taitosta kirjaformaattiin ja painotalolle kirjan painatuksesta.  Se myös tiedottaa, markkinoi ja järjestää jakelun kirjastoihin, kansalliskirjastoon, bloggareille ja arvioijille. Kirjailijan tehtävä on kirjoittaa käsikirjoitus, työstää sitä kustannustoimittajan avulla ja lukea taittovedos virheiden karsimiseksi.

Kustantamot maksavat kirjailijalle rojaltit, myyntitulot, yleensä kerran vuodessa. Hyvä käytäntö olisi lähettää samalla eritelty tilityslaskelma (kirjailijan useammasta teoksesta vielä jokainen formaattikin erikseen). Tämän voi pyytää lisäämään kustannussopimukseen, jos siitä ei ole mainintaa.

Markkinoinnin vetovastuu on kustantamolla, mutta yhä enemmän kirjailijan oletetaan osallistuvan teoksen markkinointiin. Kustantamo järjestää mahdolliset kirjamessuesiintymiset. Kirjailija ei saa niistä esiintymispalkkiota, yleensä vain matkakustannukset korvataan. Hän voi itse buukata pienimuotoisempia esiintymisiä kirjastoissa, lukupiireissä ja vastaavissa. Lukukeskus auttaa tässä tehtävässä palvelumaksua vastaan, jolloin säästyy palkkioneuvotteluilta. Lukukeskuksen ohjehintoja voi toki noudattaa olematta sen jäsen.

 

LESKI- JA ORPORIVIT

Tekstin taitossa (ks. Taittovedos) voi sivun alareunaan jäädä yksittäinen rivi, leskirivi, ja sivun yläreunaan yksittäinen rivi, orporivi. Kyseessä on lähinnä esteettinen haitta, jonka taittaja poistaa. Kirjailijan on hyvä tarkistaa taittovedos mm. näiden varalta.

 

OIKOLUKU

Oikoluvussa tarkistetaan välimerkit, sanojen kirjoitusasu ja tehdään kieliopillisia korjauksia kuten yhdyssanojen oikeinkirjoitus. Tekstin rakenteeseen, tematiikkaan tai muuhunkaan sisältöön ei puututa. Kuukausipalkkaiset oikolukijat ovat nykyisin harvassa, eivätkä tekstinkäsittelyohjelmat huomaa kaikkea. Kustannustoimittaja nykyisin myös oikolukee – jos varsinaiselta työltään ehtii. Tekstin useaan kertaan lukeneena hänkin saattaa sokeutua tekstille, ja niin optiset harhat ottavat vallan.

 

OMAKUSTANNE

Omakustanteessa kirjailija tekee kaiken kirjan kirjoittamisesta sen myyntiin ja jakeluun. Hän voi ostaa oikolukijan ja/tai kustannustoimittajan palvelut. Rahaa voi kulua rutkasti ja pitää tuntea mainontaa, markkinointia, hyviä painotaloja ja jakelukanavia. Kaikki raha, mitä tulee sisään, on sataprosenttisesti kirjailijan (miinus vero).

 

OSUUSKUNTAKUSTANTAMO

Osuuskunnan jäseninä kirjailijat toimivat toistensa oikolukijoina ja kustannustoimittajina ja osallistuvat kukin omien taitojensa mukaan käsikirjoituksen saattamiseen kirjaksi ja kirjakauppojen ja kirjastojen hyllyille. Hyviä puolia: koko prosessi on omissa käsissä; saa auttaa muita kehittymään kirjailijoina; saa runsaasti tietoa kirjantekoprosessista, jakelusta ja markkinoinnista. Huono puoli: jos osuuskunnan kirjailijoista kovin moni on aloitteleva kirjoittaja tai passiivinen jäsen, tekstin toimittamisessa, tuossa laadun avainprosessissa, voi olla parantamisen varaa. Myös ystävyyssuhteet voivat vaikuttaa toimittamiseen, jos ystävyyden antaa varjostaa ammatillisuutta.

 

PAINOS

Määrättynä ajankohtana painettu pino kirjaa. Digiaikana kirjan painaminen on helpottunut, ja ensimmäinen painos voi käsittää vain muutaman sata kirjaa. Sen verran, minkä kustantamo katsoo voivansa varmasti myydä. Jos kustantamo huomaa kirjan menestyvän, sitä voidaan painaa lisää. Päätös on kustantamon, ei kirjailijan. Ennen vanhaan painaminen oli työläämpää ja kalliimpaa, minkä vuoksi ensipainokset saattoivat yltää tuhansiin. Niinpä nykyisin sanoissa "Painos/kirja on myyty loppuun" ei ole samaa hohtoa kuin ennen.

 

PALVELUKUSTANNE, PUOLIKUSTANNE

Palvelukustanteessa kirjailija tavalla tai toisella maksaa kustantamolle kirjan julkaisemisesta. Sopimuksessa voi lukea, että hän osallistuu tietyllä summalla painokuluihin tai maksaa graafikon tai kustannustoimittajan palkkiota. Tai hän saa rojaltteja vasta, kun kirjoja on myyty tietty määrä. Tai hänen tulee ostaa tietty määrä omia kirjojaan. Pahimmassa tapauksessa kirjailijan hankkimat teokset ovat jotakuinkin ainoat myydyt kappaleet, jolloin vain kustantamo saa tuloja ja kirjailija on omien teostensa pääasiallinen asiakas.

Palvelu/puolikustanne on kelpo vaihtoehto, kunhan kirjailija ymmärtää, mitä sopimuksessa lukee ja se sopii hänen tavoitteisiinsa. Kun hän varmasti ymmärtää, että kyse ei ole täyskustanteesta, vaikka sopimus voi olla nimellä Kustannussopimus. (Mikä viittaa harhaanjohtavasti täyskustanteeseen.)

 

SYNOPSIS

Synopsis on tiivistelmä tai lyhyt yleiskatsaus teoksesta, usein vain 1-2 liuskaa pitkä. Se pyrkii kuvailemaan teoksen sisältöä vastaamalla kysymyksiin miksi, mitä, kenelle, miten ja milloin.

Tietokirjan voi tarjota kustantamolle synopsiksena. Esimerkiksi Lukko sulaa -esseeteokseni pitchaus sisälsi alustavan sisällysluettelon, kolme lukua tekstinäytteenä ja pohdintaa mahdollisesta lukijakunnasta. Kaunokirjat (romaanit, novellit ja runot) yleensä tarjotaan kustantamoihin kokonaisena käsikirjoituksena.

 

TAITTOVEDOS

Taittovedos on valmiin kirjan muotoon taitettu tekstiversio, joka tulee kirjailijalle luettavaksi ja korjattavaksi ennen painoon menoa. Pienkustantamoissa korjaukset koskevat yleensä kirjoitusvirheitä ja taittoprosessissa syntyneitä oikeinkirjoitukseen, tavutukseen ja typografiaan (esim. orpo- ja leskirivit) liittyviä virheitä. Niiden kustannussopimuksessa voi olla klausuuli, että taittovedoksesta saa korjata vain kirjoitusvirheitä, jolloin teksti pysyttelee asetetulla sivulla eikä koko taittovedosta tarvitse uusia. Isoilla kustantamoilla on varaa maksaa useammasta taittovedoksesta, joten kirjailija voi tehdä jopa suuritöisiä rakennekorjauksia.

Kirjailijan on syytä lukea taittovedos sana sanalta, ei vain korjattavaksi ehdotettuja kohtia. Hän on viime kädessä vastuussa tekstistään. Häntä auttaa se, että silmä tavoittaa paremmin virheitä painetun kirjan näköisestä tekstistä. Myös aika auttaa: käsikirjoituksen lähettämisestä taittoon voi olla kuukausia.

Käsikirjoitus paisuu noin kolmanneksen taitettuna. Kaksisataa sivuinen käsikirjoitus voi sisältää kirjana kaksisataakuusikymmentä sivua.

 

TEEMA, TEMAATTISUUS

Teema viittaa syyhyn, miksi kirja on kirjoitettu. Mitä kirjailija haluaa sanoa teoksellaan? Usein se selkiytyy lukijalle vasta, kun on lukenut koko kirjan. Aihe sen sijaan on selvä alusta alkaen ja vastaa kysymykseen, mitä teos konkreettisesti käsittelee.

Tekstissä kaiken tulee tukea teemaa. Puhutaan tarkkaan harkittujen sanojen, lauseiden, kohtauksien, hahmojen, juonen käänteiden, tapahtumapaikkojen ym. temaattisuudesta. Ensimmäisenä mieleen juolahtavat sanat tai vaikkapa hahmon ammatti eivät välttämättä ole temaattisia. Tekstin teema saattaa valjeta tekijällekin vasta myöhemmin, jolloin editointi astuu kuvioon temaattisuuden nimissä. Jos  kirjoittaa teema edellä, on vaara, että tekstistä tulee julistava, opettavainen.

Pääteeman lisäksi kirjassa voi olla sivuteemoja. Myös motiivi eli kirjassa toistuva esine, lause, kuva tms. vahvistaa tekstin suhdetta teemaan.

 

TÄYSKUSTANNE

Täyskustanne on kustantamon ja kirjailijan allekirjoittaman kustannussopimuksen alainen teos, jonka julkaisuprosessissa rahavirta kulkee ainoastaan kirjailijan suuntaan.