KUSTANNUSTOIMITUS – TEKSTIN LUKKOSULAA

 

 

Muutama vuosi sitten eräs novellini julkaistiin lehdessä vain parin sanan muutoksella. Olin kauhistunut ja pettynyt. Tiesin olevani sokea tekstilleni. Se oli toki mukiinmenevä, jopa hyvä (olihan se hyväksytty julkaistavaksi), mutta ei täydellinen. Olin odottanut ammatti-ihmisen arviota. Hän näkisi tekstin etäältä, osaisi poimia siihen piiloutuneet vihjeet teeman vahvistamiseksi, tekisi kehitysehdotuksia tarinan syventämiseksi ja tiivistämiseksi, kyseenalaistaisi mahdollisia puutteita rakenteessa, juonen logiikassa ja hahmojen uskottavuudessa. Mitään tällaista ei tapahtunut. Vain kaksi sanaa korvattiin synonyymillä, mentiin pinnallisella kielihuollolla.

 

Kustannustoimitus parantaa tekstiä nostamalla esiin sen potentiaalia. Sen, mille kirjoittaja tekstiä pitkään puurrettuaan on jo sokea. Editointi on olennainen osa kirjoittamista, ei pakollinen paha. Kustilla ja kirjailijalla on sama tavoite: tehdä tekstistä paras mahdollinen.

 

Hyvä kusti-kirjailijasuhde on tasavertainen. He ovat keskustelukumppaneita. Kumpikin kuuntelee, puhuu, pallottelee ideoita ja perustelee muutoksia kaunokirjallisin tai kieliopillisin syin. Kirjailijana minun on syytä laittaa egoni syrjään ja kuunnella kirjallisuusalan ammattilaista. Kustina minun on muistettava, että kirjan kannessa on kirjailijan nimi. En voi pakottaa häntä tekemään muutoksia, vaikka kuinka perustelisin.

 

Kustin työ tunnutaan monesti koettavan puutteiden ja vikojen näkemisenä. On se sitäkin, mutta ei koskaan henkilökohtaisessa mielessä. Kusti arvioi tekstiä, ei kirjoittajaa. Jos kritiikki tuntuu päinvastaiselta, tilanteeseen on ainakin kaksi ratkaisua. 1. Kirjoittajan asennemuutos, koska ego estää kuulemasta kustin perusteltua viestiä. Pitää osata katkaista napanuora, koska maailmalle lähdettyään kirja ei ole enää tekijän vaan se kuuluu lukijoille. 2. Kusti on todellakin syytä vaihtaa ammattimaiseen.

 

Kustannustoimitukseen kuuluu myös vahvuuksien esiin nosto. Kun kusti kertoo, missä kohdin teksti soljuu voimakkaana, raikkaana ja ilmavana, mikä kielikuva on tuore ja temaattinen ja missä hahmon kuvaus osuu nappiin, kirjoittaja voi hyödyntää kyseisissä kohdissa käyttämiään taitoja korjatakseen tekstinsä heikkouksia. Jos kusti ei mainitse onnistumisia, niistä voi kysyä, tasavertaisia keskustelijoita kun ollaan.

 

Kirjailijana minun on ymmärrettävä, että kustin muutosehdotuksia voi soveltaa laajalti, ei vain käsillä olevaan tarinaan. Tarinan A puutteita on varmasti myös tarinassa B ja C. Jokaisella on maneerinsa ja darlingsinsa, jotka helposti ujuttautuvat kaikkeen kirjoittamiseen.

 

Minulle iso osa kirjoittamisen nautinnosta onkin siinä, että koko ajan voi petrata ja kehittyä. Aina riittää ammennettavaa. Matka jatkuu kässäri kässäriltä.

-----

Lisää kustannustoimituksesta ja muista aiheista voi lukea syksyllä julkaistavasta kirjastani

LUKKO SULAA – työnohjausta kirjailijaidentiteettiään etsivälle