ENGLANNIN KIELELLÄ MAAILMALLE?
Kirjoja luetaan paljon englanniksi. Pitäisikö meidän siis kirjoittaa enemmän englanniksi? Maailmanlaajuiset markkinat odottavat kirjailijaa väkiluvultaan vähäisen kotimaamme sijaan.
Lukijat ovat kuitenkin eri asia kuin kirjoittajat. Lukijan vieraan kielen taidolta vaaditaan vähemmän kuin kirjailijan kielitaidolta. Kirjailijan äidinkielenkin kun tulisi olla keskivertoa rikkaampi. Kielitaito on enemmän kuin kielellä pärjäämistä.
Spefilehti Kosmoskynän päätoimittajana huomasin novelleja toimittaessani, että moni tieteiskirjoittaja todennäköisesti luki enemmän englanninkielistä kuin suomenkielistä tieteiskirjallisuutta. Tai ylipäätään suomenkielistä kirjallisuutta. Se näkyi teksteissä. (En nyt puutu – tämän enempää – siihen, että kirjoittajan on hyvä lukea kaikkiruokaisesti, ei vain omaa genreä. Oma ääni täsmentyy ja kirkastuu taustaa vasten.) Kustina toimittaessani käännöskirjoja törmäsin pari kertaa siihen, että äidinkieleltään suomenkielinen kääntäjä ei hallinnut kunnolla kumpaakaan kieltä. (Kustantamot käyttävät toisinaan ei-ammattilaisia, koska se tulee halvemmaksi.) Suomennoksessa vilisi anglismeja eli englanninkielisiä lauserakenteita ja sanaväännöksiä, jopa idiomien suorakäännöksiä. Vieraan kielen vaikutus oli rynninyt tekstiin, eikä kääntäjän oman ja toisen kielen kieli- ja sanataju riittänyt kertomaan siitä.
En suinkaan karsasta vieraalla kielellä kirjoittamista ja laajan lukijakunnan hamuamista. Kun siinä onnistuu, se on hatun noston arvoista. Kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja ja palkintoehdokkuuksia kahminut tieteiskirjailija Emmi Itäranta kirjoittaa kirjansa[1] sekä suomeksi että englanniksi. Englanti on ymmärtääkseni hänen toinen kotikielensä, ja Memory of Water oli osa Kentin yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmaa. Suomi on kuitenkin hänen äidinkielensä, joten hän tarkistuttaa englanninkielisen käsikirjoituksensa natiivipuhujalla.
Kun kirjoittaa vieraalla kielellä, siitä on oltava yhtä perillä kuin äidinkielestä. Se on ajattelun, tunteiden, unien ja vitsien kieli siinä missä suomikin. Sen kielioppi knoppitietoineen on iskostunut päähän kuin oman kielen kiemuroiden konsanaan. Sen kielirekisterit, ajattelumalli ja kielialueen kulttuuri ovat täysin hallussa. Niin suomen kielenkin tulee itse asiassa olla, jos aikoo kirjailijaksi. Muuten tulee helposti kaksikielistä sutta ja sekundaa, budget class writing.
Sujuva puhe-englanti on käypä keskustelussa, asiapitoisessa koulutuksessa ja työpaikoilla. Se antaa kelvollisen perustan lukea englanninkielistä kirjallisuutta. Mutta harvemmin sillä tuosta vain luodaan laadukasta kaunokirjallisuutta. Tietokirjan kirjoittaminen sen sijaan voi onnistua. Kaunokirjailijana jätän käännökset mieluusti ammatti-ihmisten huomaan huolimatta kymmenen vuoden työskentelystäni ulkomailla englanniksi. Koulutuksen saaneet kääntäjät pystyvät pitämään huolen tekstin laadusta – ja jopa parantamaan sitä.
[1] Teemestarin kirja (2012), Memory of Water.
Kudottujen kujien kaupunki (2015), City of Woven Streets ja USAssa The Weaver.
Kuunpäivän kirjeet (2020).
Kommentit
Lähetä kommentti