VAROVASTI SIELLÄ TAUSTALLA!

Tein jokin aika sitten taustatyötä sanonnasta Curiosity killed the cat. Uteliaisuus tappoi kissan. Törmäsin googlekäännökseen: ”Sana uteliaisuus oli kuitenkin vieläkin onnistuneempi, koska se on se uteliaisuus, joka voi viedä pillun niin äärimmäisyyteen, että se vaarantaa hänen henkensä edes tiedostamatta sitä.” En tiennyt, mistä alkaa ensimmäiseksi perata tätä virkettä (kustimoodi iski päälle ja juutuin muun muassa vääntyneisiin pronominiviittauksiin) tai miten hyödyn sen tiedosta (jos siinä sellaista oli). Uteliaisuuteni, taustatyön tekeminen, tuotti sillä kertaa hieman voipuneen – ja äimistyneen – olon. Loppupäivä meni toipuessa.

 

Taustatyön määrä voi kauhistuttaa tai houkuttaa monesta eri syystä. Tiedonkeruuta voi käyttää syynä olla kirjoittamatta. Tällöin se palvelee meriselityksenä perinpohjaiselle vitkuttelulle. Ja laillisen oloisena sellaisena. Sehän on kässärin parhaaksi! Kuukausien tai vuosien taustatyö todennäköisesti tuottaa runsaasti tehovirkkeitä, iskeviä sanoja ja osuvia metaforeja, mutta myös nippelitietoa, joka helposti purkautuu ylenmääräisinä rönsyinä tai infodumppauksina. Toisaalta: on mitä työstää.

 

Älylaitteilla ja tietokoneella tehtävällä taustatyöllä on joskus/usein/aina sivuvaikutuksia. Jos joku – mutta en minä – googlaisi, millaisia alushousuja naisilla on kautta aikain ollut (jos ylipäätään mitään on ollut) tai millaisen lommon vasaran isku tekee kalloluuhun, algoritmi syöttää tästedes feediin  pyllisteleviä naisia ja K-raudan mainoksia. Temaattisesti sinne päin mutta silti tekstin kannalta täysin käyttökelvotonta materiaalia.

 

Joillekin taustatyöhön uppoutuminen muistuttaa vapaasukellusta mustaan syvyyteen. Pääseekö sieltä enää koskaan takaisin pintaan? Onko minusta eläjäksi tässä Prismojen ajassa, paikassa ja arjessa, kun fiktiivinen maailma tiedonkeräilyineen on monisyisempi ja kiehtovampi? Kiinnostavatko taloyhtiön talkoot enää ikinä? Mitä jos päästän irti pintaan vievästä köydestä ja lähden seuraamaan paikalle osunutta kalaa pimeyteen? Se kun puhuu minulle.

 

Taustatyö ja tietojen penkominen. Se voi syystä tai toisesta ahdistaa ja saada karttamaan kirjoittamista. Se voi olla kelpo prokrastinaatioainesta. Se kiehtoo ja saa hinkuamaan kirjoittamista. Kirjoittaja valitsee. Aivan kuten hengitystä pidättävällä ja pallean kouristelua kuuntelevalla vapaasukeltajalla kirjoittajallakin merkittävin liike tapahtuu korvien välissä. Toki voi käyttää turvasukeltajaa, ystävää, joka sovitussa ajassa kannustaa alkamaan kirjoittaa. Kirjoituskissakin voi toimia sellaisena mutta totisesti ei googlekäännöksen muodossa.